Blogi

14.04.2017

Hän istui vaitonaisena ja liikkumatta, kasaan lysähtäneenä keittiön pöydän ääressä. Kauan kaivattu aurinko pyrki huoneeseen suljettujen sälekaihdinten välistä ja kello muistutti tikityksellään elämän jatkumisesta. Hänen maailmansa oli kuitenkin juuri pysähtynyt. Hän itse oli jäänyt vielä käyntiin, oli pudonnut pois, jonnekin välitilaan, kuin unohtunut kuolla elämänsä mukana. Jos voimia olisi ollut ja siitä olisi ollut jotain hyötyä, hän olisi vihannut hengitystään, joka itsepintaisesti piti hänet kiinni elämässä. Turhaan se kulki sisään ja ulos, turhaan piti yllä tätä merkityksetöntä elämää.

Please reload

Viimeaikaiset

March 6, 2018

January 22, 2018

November 5, 2017

May 24, 2017

April 28, 2017

April 14, 2017

Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi tageja