Blogi

03.12.2019

Ihminen omaa huikeaa tunnepotentiaalia. Tunteet viestivät, ohjaavat, synnyttävät ja säätelevät toimintaa. Ne antavat voimaa ja sisältöä elämään. Ne tekevät meistä inhimillisä olentoja. Yksi kehittyneimmistä tunnetaidoistamme on myötätunto.  Tunnetuin ja yksinkertaisin selitys myötätunnolle on 'kyky asettua toisen asemaan'. Puhutaan myös myötäelämisestä. Myötätunto on tosiaan paljon  enemmän kuin looginen päättelyketju tai ilmiön rationaalinen hahmottaminen. Siinä on kyse toisen ihmisen tilanteen ja tunteiden tunnistamisesta, kohtaamisesta ja niiden hyväksymisestä.

10.06.2018

Vahvat odotukset saattavat huomaamatta päästä määrittämään kokemustamme elämästä aivan valtavan paljon. Onko tuttu sellainen tilanne, että sinulla on selkeä odotus, kuinka jonkin tilanteen tulisi mennä ja tapahtuukin jotain aivan muuta? Olet etukäteen jo kuulostellut tunnelmia ja tunteita, visioinut ja ehkä sanoittanutkin tilannetta ajatuksissasi ja nähnyt tapahtumaketjut hyvin selkeänä mielessäsi ja mikään ei lopulta menekään sen mukaan. Ensin iskee päälle tyrmistys, sitten mojova pettymys, jonka jälkeen tulee kiukku ja lopulta mehevä itsesääli ruikutuksineen: "Olisihan tämä pitänyt arvata, tietenkin juuri minulle aina käy näin."

15.05.2018

Kuka määrää näkökulmistani? Kenellä on vaikutusvaltaa minun mielipiteisiini ja minkä verran annan muiden niihin vaikuttaa? Tarttuvatko mukaan ulkopuolelta viitekehykset, asenteet, uskomukset, mielipiteet ja toimintamallit? Niin ja minkä verran edes tiedostan, mistä kaikkialta vaikutteita itseeni imenkään? On helppoa väittää olevansa itsellinen, tietoinen ihminen ja itse omat mielipiteensä muodostava, riippumaton yksilö. Vaan onko se totta? Taitaa kuitenkin aina enemmän tai vähemmän vaikutusta tuolla ulkoisella maailmalla sinne oman pään sisältöön ja niinhän se kai jossain määrin saa ollakin, yhdessähän täällä eletään ja toimitaan.

03.04.2018

Tuntuu yksi viimeisen vuoden vahvoista teemoista olleen kohtaaminen. On ollut paljon sykähdyttäviä kohtaamisia. Joukoon on mahtunut yllättäviä, odottamattomia, pysäyttäviä, opettavia, antavia, ottavia ja sitten niitä tasaisen turvallisia, tuttuja, silti joka kerta elämää täydentäviä ja lataavia kohtaamisia. Jokaikinen tilanne on ollut uniikki. Kaikista on minussa vielä jokin jälki. Kaikkiin kohtaamisiin on myös tarvittu se ensimmäinen askel. Toisinaan se on varsin vaikea ottaa. Silti se, millaisesta tilasta käsin tuon ensimmäisen askeleen ottaa, saattaa määrittää koko kohtaamista. 

Kohdatessaan toisen jokainen toivoo vuorovaikutusta, on parhaimmillaan valmis itse antamaan ja vastaanottamaan, avoimin ja joustavin mielin. Tavoitteena o...