Kuukausikirjeiden arkisto
Kuukausikirjeen teema on milloin rakkaus, parisuhde, intuitio, kehitys, milloin myötätunto tai meditointi. Aiheet ovat lähellä arkea. Teemoja käsitellään mm. kirjoituksissa ja kuvitetuissa ajatelmissa.
"Rakkaus lohduttaa kuin aurinko sateen jälkeen"
Willian Shakespeare
Tähän Shakespearen ajatukseen on helppo yhtyä. Rakkauden lukemattomat positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia ja rakkaus itsessään on, oih, niin ihana asia. Rakkaus koskettaa meistä jokaista jollakin tasolla joka hetki elämämme aikana. Mutta miksi rakastaminen on toisinaan niin vaikeaa? Mikä estää meitä antautumasta, jakamasta ja vastaanottamasta rakkautta?
Lue koko kirje
Sinussa on voimaa
Sinussa on viisautta
Sinä pystyt olemaan läsnä hetkessä
Pystyt saamaan kaikki tarvittavat voimavarasi käyttöösi
Anna itsesi nyt rauhoittua
Kuuntele kaikessa rauhassa oman hengityksesi kulkua
Kuuntele hengityksesi ääntä
Anna kehosi vapautua jännitteistä juuri sen verran kuin nyt tuntuu sopivalta
Lue koko kirje
POSTI TÄYNNÄ RAKKAUSJUTTUJA
tammikuu 2022
Rakkaus on kaiken hyvän alku ja kantava voima. Rakkaus on luonnollinen osa meitä. Toisinaan sen olemassaolo pääsee unohtumaan kiireen keskellä ja meistä tulee onnettomia arjessa raatajia. Silloin on parasta päästää hetkeksi kaikesta irti ja pysähtyä itsensä äärelle. Välillä on hyvä pysähtyä ihan vaan rakastamaan.
Lue koko kirje
TUNTEET JA TUNNETAIDOT
marraskuu 2021
Tunteminen
Lähes kaikkeen tekemiseen liittyy tunteita. Tunteet ovatkin tärkeitä viestintuojia meidän sisimmästämme. Tunteiden avulla voimme kokea ja tulkita meitä ympäröivää maailmaa, toisia ihmisiä ja ennen kaikkea itseämme.
Tunteet ovat hyvin henkilökohtaisia, suojaamme itseämme valitsemalla tarkoin missä tilanteessa ja millä tapaa näytämme tunteitamme. Tunteminen on aina monisävyistä ja välillä vaikeaakin. Jokainen tunne on kuitenkin yhtä tärkeä ja yhtä aito.
Lue koko kirje
ITSESI ILMAISEMINEN
syyskuu 2021
Viestimme itsestämme jatkuvasti ympäröivälle maailmalle. Ilmaisemme itseämme olemuksellamme ja toiminnallamme - osin tiedostaen, osin tiedostamatta.
Tietoisesti itseään ilmaistaessa ihminen kuulee omia rajojaan, havainnoi luontevasti itseään tunnistaen tunteita ja on muutenkin yhteydessä omaan sisäiseen maailmaansa. Tiedostava ilmaisu ei silti ole vahvaa kontrollia tai tiukkaa itsesäätelyä. Päinvastoin, ilmaisu on turvallista ja virtaa vapaasti, kun tietoisuus luo varmuutta.
Ilmaisulla luodaan vuorovaikutusta muihin ja ilmaistaan itselleen tärkeistä asioista. Ilmaisu vahvistaa itsellesi ja muille, kuka sinä olet. Ilmaisemalla kerrot myös rajoistasi ja toiveistasi sekä suojaat terveellä tavalla itseäsi.
Lue koko kirje
HENKINEN VOIMA
heinäkuu 2021
Meillä ihmisillä on taipumus ajatella useimmilla muilla olevan enemmän itsevarmuutta, vahvempi itsetunto ja enemmän henkistä voimaa kuin itsellämme. Tuskin kuitenkaan on ketään sellaista, jonka ei tarvitsisi aika ajoin – kenties koko ajan – hakea voimaa jostain. Itsensä ulkopuolelta voi saada vain vahvistusta ja tukea. Todellinen voima löytyy vain oman itsen kautta.
Lue koko kirje
TIETOINEN MUUTOS
toukokuu 2021
"Saa nähdä kuinka käy." "Katsotaan, mitä tapahtuu." "Niin on sitten tarkoitettu."
Mikä ja kuka ohjaa sinun elämääsi? Mikä on oma roolisi muutoksessa? Onko oma voimasi mukana elämän pienissä ja isoissa muutoshetkissä?
On mahdollista yhtäaikaa antaa asioiden tapahtua luonnostaan ja kantaa itse vastuu oman elämän valinnoista. Olisihan se välillä erittäin houkuttelevaa antaa vastuu valinnoista itsensä ulkopuolelle, vaikkapa kumppanille, ystävälle, yleiselle mielipiteelle ja antaa vaan mennä. Myönnettäköön, että siltä on tuntunut useasti. Mikäs siinä, onhan jokaisella ilman muuta vapautensa sekin tie valita. Ennen pitkää kuitenkin – todennäköisesti jo varsin pian – alkaisi sisällä puristaa ja halu johonkin omaan nostaa päätään. Jokaisella on oikeus inhimilliseen vapauteen ja onneen. Yksi vapauden muoto on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Lue koko kirje
RAKKAUDELLISUUS
huhtikuu 2021
Milloin olet kokenut itseesi suhtauduttavan rakkaudellisesti? Mitä tapahtui ja kuinka rakkaus välittyi? Ennen kaikkea: milloin olet suhtautunut itseesi rakkaudellisesti? Mitä rakkaudellista voisit itsesi hyväksi vielä tänään tehdä?
Rakkaudellinen suhtautuminen voi olla vaikkapa toisen rohkaiseminen tiukassa tilanteessa tai avun tarjoaminen. Rakkaudellista on kuunnella toista ja osoittaa myötätuntoa.Ystävällisyys, huomaavaisuus ja kohteliaisuus ovat rakkaudellista suhtautumista lähimmäisiin. Sisäistä puhetta itselleen voi muuntaa myötätuntoiseksi ja kannustavaksi.
Lue koko kirje
TOIVO
maaliskuu 2021
Toivo syntyy luottamuksesta. Luottamus elämän kannatteluun, läheisten tukeen, omaan kykyyn toimia maailmassa ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin ovat toivon kasvualustoja. Itsensä kokeminen tärkeäksi ja se, että tuntee kelpaavansa juuri sellaisena kuin on, luo edellytyksiä toivoa elämäänsä itselle merkityksellisiä asioita.
Toivottomuus on ahdistavaa ja raskasta. Mikäli toivottomuuteen yhdistyy lisäksi yksinäisyyden tunnetta, siihen on helppo upota ja sieltä on hankalampaa nousta. Toiveikkuus ja samoin toivottomuus ovat sisäisiä olotiloja ja kokemuksina aina todellisia. Kokemus toivottomuudesta voi siis olla todellinen, mutta se ei välttämättä korreloi todellisten olosuhteiden kanssa. Onkin hyvä muistuttaa itseään välillä vaihtamaan näkökulmia ja tutkimaan, voisiko oma kokemus muovautua ja lähteä liikkumaan toiveikkaampaan suuntaan.
Lue koko kirje
Elämä elää. Mikään elävä ei ole stabiilissa tilassa, ei ihminenkään. Paikalleen jääminen on täysi mahdottomuus. Joka hetki olemme siis aina jollain tavalla erilaisessa tilassa kuin edellisessä hetkessä. Lue koko teksti...
Lue koko kirje
Rakkaus on päivittäinen valinta.
Mitä syvemmälle rakkaus on sinussa juurtuneena, sen vaivattomammin arkisetkin valinnat syntyvät rakkaudesta käsin. Rakkaus välittyy vaikuttavimmin juuri arjessa: aitona, läsnäolevana kiinnostuksena toista ihmistä kohtaan, huomioivina sanoina ja tekoina, lämpönä, empatiana, kunnioituksena, kannustamisena ja vaikkapa lumien harjaamisena toisen auton päältä yllätyksenä töihin lähtevälle kumppanille.
Lue koko kirje
Miten minä rakastan?
Miten osoitan rakkauttani?
Mitä kaipaan ja mitä sydämessäni toivon?
Miten ilmaisen toiveitani?
Miten rakkaus elämässäni ilmenee?
Miten puhun rakkaudesta?
Lue koko kirje
Mitä sinulle tarkoittaa olla tietoinen? Onko se leveleillä liikkumista, buddhamaista mielenrauhaa, silkkaa viisautta ja suoraan maaliin kolahtavia valintoja? Onko se elämistä yhteydessä itseen ja kenties luontoon? Onko se suuren tietomäärän hallintaa? Onko se erilaisten vaikuttimien tunnistamista ja huomiointia?
Lue koko kirje
Mitä on uskoa johonkin? Se on luottamista tai oikeastaan valintaa luottaa ihmiseen, tulevaisuuteen, omiin arvoihin, omiin kykyihin, maailman järjestykseen tai ihan vaan käyttämäni kulkuvälineen toimimiseen. Valitsen elämääni joitain kiinnekohtia, joiden varaan rakennan. Eräänlaisia perusperiaatteita ja tekijöitä, jotka ovat ainakin jossain määrin pysyviä. Valinta luottaa tuo levollisuutta ja auttaa kiinnittymään itseeni ja elämääni. Luottamalla luon elämääni pysyvyyttä, juurevuutta ja myös peilejä, joiden kautta heijastelen omaa itseäni ja arvioin toimintaani.
Lue koko kirje
Tunteita ei pääse pakoon. Ne tuntuvat, herättävät ajatuksia, fyysisiä tuntemuksia ja tarvetta toimia. Ne jopa hallitsevat meitä, jos ne pääsevät valloilleen ilman taitoja kohdata ja käsitellä niitä. Tunteet itsessään eivät ole tuhoavia tai vahingoittavia, toisaalta eivät rakentavia tai mahdollistaviakaan. Se, kuinka tunteita kohtaamme, niitä siedämme ja miten niiden äärellä toimimme, määrittää vasta tunteiden tuntemisen seurauksia. Tunteet ovat joka tapauksessa aina sisäisiä viestejä ja niiden torjuminen on luontoa vastaan taistelua. Vastaanottamalla tunteiden viestejä niiden kanssa voi elää sovussa ja valjastaa tunne-energian itselleen voimavaraksi.
Lue koko kirje
ELÄMÄN ERILAISIA VAIHEITA
Elämää kannattaa elää hetki kerrallaan. Parhaimmat onnenhetket ovat niitä pieniä, arjessa napattuja. Elämä on tässä, tässä on kaikki. Iän tuoman ymmärryksen kautta voimme tiedostaa elävämme yhtä vaihetta elämässämme. Tämä tila ei ole pysyvä. Oman toimintamme kautta voimme ohjata sitä, asettaa tavoitteita. Voimme ohjata itseä, ajatuksia ja tunteita. Toiminnan kautta voimme vaikuttaa itseemme ja ympäristöömme. Ja se mihin itse emme voi vaikuttaa, sitä opettelemme hyväksymään.
Lue koko kirje
Uusi alku voi olla uudistumista, liikkeelle lähtöä lepojakson jälkeen, uuden ihmissuhteen aloittamista, uuden ammatin hankkimista, uuden tavan omaksumista tai vaikkapa uusi näkökulma.
Lue koko kirje
Itsetuntemus – muuntuva matka
Matkalla ja samalla koko ajan jokaisessa hetkessä täydellisen perillä. Miten ihmeessä se sellainen voi edes olla mahdollista? Järki haastaa tätä ajatusta silloin tällöin. Vastaus saattaa löytyä vaikkapa viettämällä aikaa luonnossa.
Elämä elää. Mikään elävä ei ole stabiilissa tilassa, ei ihminenkään. Paikalleen jääminen on täysi mahdottomuus. Joka hetki olemme siis aina jollain tavalla erilaisessa tilassa kuin edellisessä hetkessä. Kussakin hetkessä olemme juuri sitä mitä olemme. Luonnossa ei ole mahdollista olla vajavainen tai keskeneräinen, Siellä ollaan sitä, mitä siinä hetkessä ollaan; puolukka kasvattaa lehtensä, sitten kukkii, alkaa kasvattaa marjaa ja lopulta kypsyttää marjan. Joka hetki se on senhetkisen kehitysvaiheensa mukaisessa muodossa ja siihen vaiheeseen täydellisessa tilassa. Kuitenkin liikettä tapahtuu koko ajan ja kasvi kulkee hetki hetkeltä elämänkaartaan vaiheesta toiseen. Ihminenkään ei ole perusolemukseltaan erilainen. Suuren eron tekee se, että voimme vaikuttaa ja tietoisesti ohjailla oman elämämme suuntaa. Tietoinen itseensä ja elämäänsä vaikuttaminen sekä kysyy itsetuntemusta että kasvattaa sitä. Melkoisen oivallinen yhtälö.
Mitä itsetuntemus sinulle tarkoittaa?
Onko se kenties sitä, miten itse itsesi koet ja mitä tunnet? Entä kun eri hetkissä tuntuu niin erilaiselta? Pätevätkö jokaiseen meistä psykologiset lainalaisuudet? Enkö siten olekaan uniikki? Minkä verran on riittävästi? Olenko hyvä vai huono ihminen? Minussa on kehitystarpeita ja silti tulisi hyväksyä itseni tällaisena? Kuinka voi olla yhtä aikaa menossa johonkin ja perillä? Pohdintaa kerrakseen. Olennaista on havainnoida ja päästää tieto ovesta sisään. Valinnat syntyvät joko tiedostumattomalla puolella tai valitsemalla tietoisuuden avautua voi tehdä valintoja tietoisesti.
Onko itsetuntemuksen eteen tehtävä koko ajan jotain vai tuleeko se itsestään?
Tulisiko minun tarkailla itseäni koko ajan?
Pystynkö olemaan riittävän objektiivinen?
Onko mahdollista olla sekä objektiivinen että subjektiivinen?
Onko minulla loppujen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia? Avointen kysymysten kanssa eläminen kysyy hyväksymistä. Hyväksyn, että en tiedä kaikkea, ehkä en edes itsestäni. Tässä hetkessä olen tällainen ja minulla on lupa muuttua. Saan antaa mielipiteideni muovautua ja saan olla luonnollisesti orgaani ja elävä. Minun ei tarvitse kiinnittyä mihinkään totuuteen pysyvästi ja silti voin kokea turvallisuuden tunnetta. Voin lohduttautua tiedolla siitä, että mikään ei ole pysyvää ja muutokset minussa ja elämässäni ovat tavalla tai toisella väistämätöntä. Luonnollista kasvua ei voi pysäyttää.
Mikään tieto ei itsestään putoa elämääsi. Valinta tiedon vastaanottamisen suhteen tapahtuu joko tiedostumattomasti tai sen voi tehdä tietoisesti. Voimme valita vastaanottaa tietoa, joka puhuttelee ja jää pyörimään tajuntaan. Sitä tulee peilattua omaa todellisuutta vasten ja pyöriteltyä kuin monitahokasta eri kulmista tarkastellen. Pykälä pykälältä päivien saatossa asia sulautuu omaan olemukseen ja asettuu yksilöllisellä tavalla omaan tietoisuuteen. Itsetuntemus lisääntyy. Mikäli uusi tieto on synkronissa oman sisäisen totuuden kanssa, se tuo lisää varmuuden ja tasapainon tunnetta alkaen hiljalleen heijastella ajatteluun ja toimintaan. Tuntuu taas hivenen enemmän itseni löytäneelta ja elämänviisautta ammentaneelta. Ristiriitainen tieto haastaa tutkimaan omia asenteita joko vahvistaen niitä tai antaen impulssia niiden päivittämiseen.
Matka itseen on aina mielenkiintoinen ja ajoittain jopa haastavan vaikea. Tylsää sillä tiellä ei ole koskaan, eikä liioin minkäänlaisia mahdottomuuksia. Lomamatkaa suunnitellessa – etenkin erilaisten rajoitusten keskellä – täältä nousee vahva suositus lähteä ainakin matkalle omaan itseen!
Tulee vielä mieleen erään peruskoululaisen pohdinta: "Äiti, sinä olet yleensä ihan oikeassa, mutta mun on vaan ite koettava ne kaikki asiat."
KUUKAUSIKIRJE ELOKUU 2020
#itsetuntemus #kehitys
Kehitys toteutuu arjessa
Kaikki arkinen toiminta muovaa meitä. Usein toistamamme ajatukset vahvistuvat ja käyttämämme taidot kehittyvät. Kaikki, mitä arjessamme teemme, vaikuttaa kehityksemme suuntaan.
Mikäli omaan vaikkapa näkökulman vaihtamisen taidon, vasta taidon käyttäminen todentaa taidon olemassaolon. Mikäli en käytä tuota taitoa arjessani, vaikuttaa siltä, että minulla ei koko taitoa olisikaan. Voin itsekin ajan myötä unohtaa koko taidon. Se jää kuitenkin koputtelemaan sisälleni pyytäen ulospääsyä. Voin tuntea epämääräistä tunnetta, että taidan jotenkin toimia itseäni vastaan. Olen ehkä valinnut nähdä asiat tietyllä tavalla ja sisäinen totuuteni koettaa huudella minua katsomaan koko nähtävissä oleva totuus. Näkökulman vaihtamisen taito haluaa valjastua käyttöön.
Voin milloin tahansa tietoisesti valita ottaa minkä tahansa ominaisuuteni käyttöön. Voin valita nähdä itseni ja arkeni koko potentiaalini kautta. Voin milloin tahansa valita nähdä arkisen todellisuuteni. Voin milloin tahansa tietoisesti valita kehittyä.
Kehitys on aina matkalla johonkin suuntaan. Tietoinen ohjaksiin tarttuminen ohjaa kehitystä antoisampaan ja mahdollisuuksia avaavaan suuntaan. Totuuteen ja kehitykseen myönteisesti suhtautuva pysähtelee. Hän pysähtelee arjessaan ja ottaa aikaa havainnoinnille. Hän katsoo laajasti ja hän uskaltaa katsoa myös tarkasti. Kehitystä haluava hakee luonnostaan useita näkökulmia. Niitä löytyy arjessa ihan kaikista asioista. Eri näkökulmien havaitseminen ei välttämättä juuri siinä hetkessä vielä vaikuta valintoihin, mutta se avartaa maailmankuvaa, muovaa käsityksiä, jalostaa asenteita ja vaikuttaa omaan kehitykseen ihan koko ajan.
Tietoiseen valintaan kehittyä liittyy vaivannäkö. Ajoittain on tarpeen haastaa itseään ja ryhtyä toimeen. Kehitys tapahtuu luonnostaan. Silti se kysyy ohjailua ja toimeen tarttumista. Onhan se luonnostaan tapahtuva kehityskin toteutettava, tuotava konkretiaan.
Kehittymiseen kuuluu omien ajatusten haastaminen. "Ajattelen tämän asian nyt näin. Onko minulla vaihtoehtoisia ajatuksia? Onko mahdollista löytää jokin toinen näkökulma? Mihin tämä ajatus johtaa? Olenko tyytyväinen siihen, mihin tämä ajatus on tilannetta tai itseäni kuljettamassa? Haluanko ohjata omaa ajatteluani johonkin muuhun suuntaan?"
Tietoisesti kehittymiseen sitoutunut huomioi omia tunnetilojaan ja asenteitaan, sekä niiden vaikutusta ajatuksiin ja toimintaan. Kehitystä haluava valitsee nähdä mahdollisuuksia ja hän uskoo muutokseen. Hän valitsee muutoksen silloinkin, kun se kysyy ponnistelua. Hän ei luovuta heti, kun olisi nähtävä vaivaa ja haastettava itseään.
Kehittyminen on aina myös epämukavuuden tunteen sietämistä. Siihen liittyy oman epävarmuuden sietämistä. On kieltämättä ikävää löytää itsestään muutoksen pelkoa silloinkin, kun luuli jo olevansa siitä irrallaan. Samassa veneessä kuitenkin olemme kaikki. Jokaisella on kohdattavanaan epämukavuutta ja pelkoja. Ne eivät ole esteitä, niistä voi muovata askelmia.
Jokainen ihminen kompastelee kehitysmatkallaan. Sellainenkin on osa tuota matkaa. Kehittyminen on myös armollisuutta, lempeyttä ja hyväksyntää. Se on pitkämielisyyttä ja se on lepäämään pysähtelyä. Enne kaikkea se on elämän elämistä.
Arki on se tila, johon kehitys heijastuu. Mikäli muutos ei ole mukana arjessa, se on kasvatettavissa osaksi arkea.
Loppujen lopuksi kehittyminen on elämän voiman mukana kulkemista.
KUUKAUSIKIRJE SYYSKUU 2020
# kehittyminen #kasvu