Kun muutos tunkee elämään
Muutos on toisinaan suunniteltu ja toivottu. Impulssi elämänmuutokseen voi kuitenkin usein tulla myös ulkoapäin, kysymättä, pyytämättä, yllättäen ja rajusti. Vastaan tulee irtisanominen, pitkään jatkuva sairaus, läheisen kuolema, talouskriisi, väkivallan kokemus, kumppani pettää tai luonnonmullistus tuhoaa omaisuutta. Muutos läjähtää kutsumatta vasten kasvoja.
Suunnittelematon muutos pysäyttää siihen saakka käynnissä olleen tutun liikkeen, totutuissa puitteissa eletyn elämän. On kuin henki salpautuisi ja jokin suuri tuntematon astuisi elämään, peittäen näkymät ja pakottaen kohtaamaan itsensä. Pakottaen kohtaamaan muutoksen. Tuollainen äkkipysäytys nostaa pintaan tunteita ja hukuttavan, sekavan ajatusryöpyn. Olo on suojaton. Vastaan on tullut elämänkriisi.
Pienempiä ja hellempiä ulkoapäin tulevia muutosimpulsseja kohtaamme jatkuvasti. Elämässämme tuntuvat vuodenaikojen vaihtelut, loma- ja aktiiviaikojen rytmitykset, läheisten mielialat ja säätilat. Itse asiassa mikään ei pysy stabiilina vaan kaikki muuttuu, se on jo biologinenkin ilmiö. Nämä pienimuotoisemmat muutokset voivat toisinaan tuntua kriisitilanteilta nekin. Erityisesti silloin kun kuormitusta on jo entuudestaan paljon ja kestävyys muutenkin alhaisella tasolla.
Muutosimpulssin tullessa ulkoapäin meidän on pakko reagoida. Tämä voi nostattaa
voimattomuuden tunteita. Enkö olekaan ihmisenä vapaa valitsemaan elämäni suuntaa? Miksi minun on väkivalloin muutettava elämääni ja ehkä itseänikin? Olemme toki aina vapaita valitsemaan suuntamme ja asenteemme, sen miten käyttäydymme ja toimimme. Kriisitilanteissakin useimmiten valitsemme muovata valintojamme myötäilemään muuttunutta tilannetta. Vastavirtaan uimistakin voi kokeilla - ja kokeilemmehan me - mutta ennen pitkää siihen väsyy ja lähtee etsimään toista vaihtoehtoa.
Kriisi voi kaikessa hurjuudessaan olla siemen jollekin uudelle. Se voi toimia herättelijänä, saattaa punnitsemaan omia arvoja ja valintoja. Kriisi voi myös saada tarttumaan tuttuihin reagointimalleihin ja juurruttaa entistä tiukemmin kiinni omiin puolustusmekanismeihin. Ennemmin tai myöhemmin useimmat meistä ottavat valtaisan työkalustonsa käyttöön ja sen myötä itsestä löytyy uinuneita voimavaroja, jotka kriisin ilmaannuttua pääsevät tositoimiin. Oma voima tai heikkous voi yllättää ja kappas, ne voivat olla läsnä yhtäaikaisestikin.
Ehkä näistä itselleni punomistani ohjenuorista on apua, kun vastaan tulee yllättävä elämänkriisi:
Tunnista tilanne. Anna itsesi rauhassa tottua uuteen tilanteeseen. Läheisten kanssa ruotiminen auttaa näkemään kokonaisuuden ja rohkaisee luottamaan omiin kykyihin selvitä.
Kohtaa tunteet. Kaikki muutostilanteen nostattamat tunteet hyvä kohdata ja elää läpi. Saatat tuntea itsesi vähintään höperöksi kohdatessasi saman päivän aikana valtaisan tunnekirjon, siirtyessäsi silmänräpäyksessä naurusta itkuun ja kiukusta kikatukseen. Anna silti mennä, turha on tunteita varastoida ja antaa niiden kasvaa korkoa. Parempi on kohdata ne sitä mukaa kuin ne luonnostaan pintaan nousevat.
Etsi kaikki vaihtoehdot. Avaa mieltäsi hahmottamaan erilaisia vaihtoehtoja uudessa tilanteessa, sellaisiakin mitä et ensi silmäyksellä havaitse. Tässäkin lisäsilmät ja –korvat voivat auttaa ja ystäviltähän niitä löytyy.
Opettele hyväksymään uusi tilanne. Toisinaan hyväksynnän rakentuminen vie aikaa ja se tapahtuu monien askelmien kautta. Pyri tietoisesti kuitenkin kohti hyväksyntää, sillä vastaan taistelu vie voimia ja sitoo energiaa. Hyväksymisen prosessiin liittyy luopumista, epävarmuutta, toiveikkuutta, luottamista, surua. Lopulta kyse on valinnasta. Hyväksyntä vapauttaa, mutta ei kiellä silti jatkamasta esim. suruprosessia. Hyväksyntä on aina uusi alku.
Valitse nähdä mahdollisuus. Toisinaan on tarpeen tehdä tietoinen valinta haluta nähdä uusi tilanne mahdollisuutena. Tämän myötä uudet tienhaarat alkavatkin nousta näkyviin ja mieli alkaa askaroida uusien ratkaisuiden parissa.
Sitoudu muutokseen. Sitoutuminen on sukua hyväksynnälle. Sitoudu olemaan mukana muutoksessa, mukana elämässäsi – sitoudu itseesi.
Hieno asia on, että aivan jokaisella itsetuntemus kasvaa kriisien myötä ja seuraavaan kriisiin astuu yhä vahvempi ja rohkeampi ihminen. Toivottavasti kuitenkin jo edellisestä kriisistä hivenen toipuneena ja voimaantuneena!
Olkaamme läsnä toisillemme - kriiseissä ja niiden välisinä aikoina!
Kriisin äärellä voi olla hyvä tutustua traumaattisen kriisin käsittelyn vaiheisiin.
