Vapaa ja vastuullinen
Kuka määrää näkökulmistani? Kenellä on vaikutusvaltaa minun mielipiteisiini ja minkä verran annan muiden niihin vaikuttaa? Tarttuvatko mukaan ulkopuolelta viitekehykset, asenteet, uskomukset, mielipiteet ja toimintamallit? Niin ja minkä verran edes tiedostan, mistä kaikkialta vaikutteita itseeni imenkään? On helppoa väittää olevansa itsellinen, tietoinen ihminen ja itse omat mielipiteensä muodostava, riippumaton yksilö. Vaan onko se totta? Taitaa kuitenkin aina enemmän tai vähemmän vaikutusta tuolla ulkoisella maailmalla sinne oman pään sisältöön ja niinhän se kai jossain määrin saa ollakin, yhdessähän täällä eletään ja toimitaan. Oleellista taitaakin olla tiedostanko itse, mistä näkemykseni kumpuavat ja millaisia ne ovat. Sitten osaan niihin tarvittaessa tarttua ja niitä muokata. Muutoin ajelehtisin vain massan mukana ja pyrkisin jatkuvasti muovaamaan itseäni ympäristön mukaan. Saisi siinä aikamoinen kameleontti sitten ollakin!
Valitsenko sitten koskaan täysin itse oman linjani vai en, voinen kuitenkin edelleen tutkailla pääni sisältöä hellän kriittisesti. Nimenomaan tuolla hellällä ja lempeällä otteella, sitä tiukempaa ja ankarampaa kriittisyyttä on tullut harjoitettua aiemmin riittämiin. Se ei oikein rakentavaa touhua olekaan. Lempeä kriittisyys, huomiointi, havainnointi, neutraalimpi ote - niillä taasen pääsee paljon pidemmälle niin itsen kuin lajitovereidensa kanssa.
Mielen syvyyksien tutkimusmatkoilla tuppaa löytymään paljon siivottavaa. Vastaan on noussut yllättävän rajoittavia ajatuksia, tiukkoja vaatimuksia ja mitä kummallisimpia tulkintoja toisten ihmisten sanoista ja teoista. Inventoinnin ja korjaustoimenpiteiden myötä mieleni on ilokseni jo muokkautunut varsin joustavaksi. Nykyään vallalla on enemmäkin mahdollistava kuin rajoittava ajattelu. Koen oman mielen kahleista irrottautumisen olleen hyvin vapauttavaa. Jossain vaiheessa oivalsin tien vapauteen käyvän vastuun ottamisen kautta. Vielä tuon oivalluksen synnyttyäkin haastoin sitä monet kerrat, vastuu ja vapaus kun usein hakeutuivat mielessäni vastakkain, vastapareiksi, saman janan eri päiksi. Kaiken tuon jumppailun jälkeen seison kuitenkin entistä vahvemmin tuon väittämän takana: vastuun ottaminen on reitti vapauteen.
Vapautuminen on mielestäni irrottautumista rajoittavista tekijöistä. Voin irrottautua
vain ottamalla itse vastuun, ymmärtämällä voivani vaikuttaa ajatteluuni, Toisin sanoen vapaus on vastuun ottamista itsestä, omista ajatuksista ja teoista. Minulla on vastuu muuttaa toimimattomia tapojani ja minulla on vapaus tehdä se. Ottamalla vastuun aloitan toiminnan ja toiminnan kautta kuljen kohti suurempaa vapautta. Jotenkin näin. En tiedä miten sinun kohdallasi menee, mutta saattaa mennä kutakuinkin samalla tavalla.
Joistain malleista ja esim. ulkopuolisista odotuksista irrottautuminen on väillä jopa hirvittänyt. Muutos omassa toiminnassa voi pelottaa. Saanko enää hyväksyntää osakseni? Hyljeksitäänkö minua, koetaanko erilaiseksi, aletaan vältellä ja ajaudun marginaaliin? En tiedä onko niin käynytkin, mutta ainakin olen kulkenut lähemmäs omaa itseäni. Uskallan olla se, kuka olen ja olla sitä joka paikassa, kaikissa tilanteissa ja kaikkien ihmisten edessä. Toisinaan kieltämättä tuntuu, että olen ajatuksiseni suorastaan marginaalin marginaalissa, mutta olipa sijainti sitten mikä tahansa, ainakin täällä on mukavan väljää ja kivasti tilaa hengittää. Niin ja ajatella. Omalla tavalla. Luullakseni.
#ajattelu #mielipide #ajatusmallit #vapaus #vastuu #itsenäisyys