Vahvoista odotuksista irrottautuminen vähentää pettymyksiä

Vahvat odotukset saattavat huomaamatta päästä määrittämään kokemustamme elämästä aivan valtavan paljon. Onko tuttu sellainen tilanne, että sinulla on selkeä odotus, kuinka jonkin tilanteen tulisi mennä ja tapahtuukin jotain aivan muuta? Olet etukäteen jo kuulostellut tunnelmia ja tunteita, visioinut ja ehkä sanoittanutkin tilannetta ajatuksissasi ja nähnyt tapahtumaketjut hyvin selkeänä mielessäsi ja mikään ei lopulta menekään sen mukaan. Ensin iskee päälle tyrmistys, sitten mojova pettymys, jonka jälkeen tulee kiukku ja lopulta mehevä itsesääli ruikutuksineen: "Olisihan tämä pitänyt arvata, tietenkin juuri minulle aina käy näin." Kaikilla muillahan tunnetusti menee aina loistavasti, eivätkä he kohtaa lähellekään niin pahoja vastoinkäymisiä tai ainakaan ikinä ole niin kovassa flunssassa kuin sinä olit viime talvena. Tuttua? Ellei omalla kohdallasi ole, niin varmaankin tunnistat näitä tyyppejä.

Itsekin olen edellä kuvattua oman elämän sabotointia harjoittanut. Saavuin - lopulta onneksi - elämässäni sellaiseen kohtaan, jossa oli tarpeen valita lähdenkö rakentamaan identiteettijärjestelmääni uudelleen vai jättäydynkö rikkinäisenä kuopan pohjalle. Tuolloin alkoi tutustuminen erilaisiin odotuksiin, joita itse luon sekä niihin, joita koen minuun ulkopuolelta kohdistuvan. Tänään odotusten teema nousi esille, kun kesäisen ulkoilusuunnitelman sijasta päädyin sisätiloihin siitepölyevakkoon. Ensin harmitti noin 20 sekunnin ajan, kunnes keksin aikani kuluksi listailla minun mielestäni vahvoihin odotuksiin liittyviä riskitekijöitä.

Rajallisuus

Ihmisen ajattelu on valitettavasti rajallista. Tämä on kirvelevää, mutta ainakin minun mielestäni totta. Yksittäisen ihmisen näkemys tilanteista on yksi viipale suuresta kokonaisuudesta. Aivomme peilaavat asioita aiempiin kokemuksiin ja jo tämä tosiasia ohjaa helposti mieltämme puoltamaan entuudestaan tuttuja ratkaisuita sekä hahmottamaan tulevia tapahtumia aiemmin toteutuneiden tapahtumaketjujen mukaisesti. Kysyy tietoista valppaana oloa olla astumatta odotuksissaan rajallisuuden ansaan. Tulisiko kenellekään mieleen katsoa Gran Canyonin maisemaa paperiin leikatun suorakaiteen muotoisen aukon kautta?

Omahyväisyys

Illuusio niin viisaasta minästä, joka aina näkisi asioiden todennäköisimmän toteuman, haiskahtaa nenääni hitusen omahyväiseltä. Miten ihmeessä pystyisin ottamaan aivan kaikki tilanteissa vaikuttavat tekijät huomioon ennalta? Ihminenkö olisi niin kaikkivoipainen, että pystyisi täysin hallinnoimaan todellisuutta? Tai siis kaikkia niistä. Pieni tutustuminen Stephen Hawkingin kirjaan Suuri suunnitelma toiminee työkaluna tästä ajatusharhasta vapautumisessa.

Toisten puolesta ajattelu

Tilanteisiin liittyy useimmiten muitakin ihmisiä ja vahvassa odotuksessa on usein käsikirjoitettuina myös muiden roolit. Kuvittelenko voivani säädellä heidän toimintaansa tai täysin sitä ennakoida? Entä olenko ottanut huomioon, täyttääkö minun odotusteni mukainen lopputulema myös tuon toisen ihmisen tai ihmisten tarpeet? Entäpä jos hänelläkin on vahva odotus minun suhteeni ja odotuksemme ovat keskenään ristiriidassa? Karmean sotkuiselta vaikuttava sommitelma.

Itsekkyys

Minä petyin, koska asiat eivät menneet minun odotusteni mukaan. Minä

reagoin, minä kärsin, minä olen uhri ja elämä potkii minua päähän vielä maassa maatessanikin. Minä kaipaan nyt huomiota, minulta on syytä pyytää anteeksi ja minäpä annan nyt kaikkien muiden kuulla kunniansa. Ikävä tilanne, mutta kannattanee ennen mellakan aloittamista tarkistaa, ovatko muut tämän kaiken itseen tuijottelun aikana siirtyneet nauttimaan elämistään ollen täysin epätietoisia sinun maailmasi kaataneesta "ongelmasta".

Valmiiseen käsikirjoitukseen uskominen

Odotusten kautta eläminen tuo mieleen näkymän elämästä valmiiksi käsikirjoitettuna tarinana, jossa ihmisen tehtävänä on koettaa etukäteen ratkaista tulevat tapahtumat ja sovittaa sitten toimintansa sen mukaan. Huomattavasti vapauttavampi on ajatus pystyä itse vaikuttamaan elämäänsä ja toimia aktiivisena osana luomisprosessia.

Valheellinen hallintantunne

Edelliseen liittyy mielestäni harhainen ajatus siitä, että kun on vankka käsitys tulevasta, vahvat odotukset ja niiden synnyttämä varmuus, kasvattaa ihminen itselleen hallinnan tunteen. Itse ilman tutkimista laadittu kartta tuntemattomasta on tässä tapauksessa aivan yhtä pätevä kuvaus todellisuudesta. Valheellinen hallinnan tunne saattaa rakentamaan elämää harhojen varaan. Edes kolmella pienellä possulla ei tainnut olla niin huterasti rakennettua majaa.

Kontrolloimisen tarpeen vahvistuminen

Hallinnan tunnetta tavoitellessaan ihmiselle kasvaa tarve kontrolloida muuttujia. Kontrollin pettäessä syntyy kaaos ja hallinnan tunteen menettäminen. Mikäli pelkojaan ei ole kohdannut ja käsitellyt, tässä kohtaa ne sitten vimmeistään rävähtävät pintaan. Sellaisessa hetkessä on aina mahdollisuus lähteä luopumaan pika-avuista, tutustua itseen kunnolla ja rakennella elämäänsä vankemmalle perustalle. Itsetuntemus on ihan hyvä rakennusaine.

Sokeus omille motiiveille

Itsetuntemukseen kuuluu omien motiivinen tunnistaminen. Miksi toivon tietynlaista lopputulemaa? Mitä tarvettani se tyydyttää? Miksi tuo tarve minulla on? Voisiko tilanne palvella jotain muuta tarkoitusta? Selitänkö toimintaani epätosilla motiiveilla, kaunistelenko itselleni ja muille totuutta vai tunnistanko todelliset, aidot vaikuttimeni?

Riippuvuus odotuksista

Odotuksista voi mielestäni tulla riippuvaiseksi. Oletko ollut tilanteessa, jossa muiden odotukset viitoittavat suuntaasi ja antavat oikeutusta valinnoillesi? Onko joskus ollut mahdotonta elää ilman vahvoja odotuksia? Onko tuntemattomaan heittäytyminen nostanut kertakaikkiaan liian suuria pelkoja ja olet siksi pysynyt varmistetulla, muiden odotuksista rakentuneella tiellä? Oletko tuntenut olosi liian ajelehtivaksi, jos et ole pystynyt lukemaan ympäröiviä odotuksia? Oletko muuten aina muistanut varmistaa, ovatko tulkintasi muiden odotuksista olleet paikkansa pitäviä? Olen ollut itsekin aktiivisena toimijana tilanteissa, joissa olen toiminut sen mukaan, mitä olen olettanut toisen minulta odottavan. Siinä ollaan jo varsin mielikuvituksellisessa tilanteessa.

Arviointitaulukon virheellisyys

Odotus toimii myös tilanteiden arvioinnin pohjana. Antaako se todellisen vai vääristyneen arvion tapahtuneesta ja sen seurauksisa? Sehän nyt tiedetään, että spekulointi on tavattoma helppoa ja se onnistuu aivan hyvin faktojen puuttuessakin. Toki faktojen mukana olo vie arvioinnin lähemmäs todellisuutta ja sikäli tekee siitä kiinnostavampaa. Hyödyllistäkin ehkä.

Näkökulman rajoittuminen entisestään

Jälkipyykin rajautuessa sen analysointiin, mikä oli toteuma versus oma odotus ja miksi odotus ei toteutunut, syvenee kokemusmaailma vain tuon yhden viipaleen sisällä ja juurruttaa entisestään kiinni kapeaan näkemykseen. Riittävän kauan kun on viipaletta tahkonnut, on kävelyura jo niin syvä, että reunan yli ei muuta näekään. Viipale-elämä voi rajata pois myös aitoja tunteita, jotka tuovat viestejä aidolta itseltä.

Mielen ylivalta

Vahvojen odotusten kautta eläminen siirtä komentokeskuksen mieleen. Se määrää mitä saat tuntea ja minkä verran, mitä saat toivoa ja arvostaa. Omalla kohdallani en pitäisi mieltä niin luotettavana ylijohtajana, että siirtäisin muut arvokkaat osat olemuksestani sivuun ja pistäisin ne liekaan. En halua olla itselleni henkinen Hitler.

Odotukset eivät ole perusolemukseltaan rajoittavia tai kielteisiä. Niitä on inhimillistä rakennella. Ihmiselämän säilyminen on käsittääkseni jossain määrin kiinni tulevan ennakoimisesta, erilaisten vaihtoehtojen todennäköisyyksien arvioimisesta ja oman toiminnan suunnittelusta niihin pohjautuen. Terveellistä lienee olla mahdollisimman tietoinen omista toimistaan, mm. omista odotuksista ja siitä, mistä ne ovat syntyneet.

Hyvinvointiimme vaikuttanee varsin paljon myös se, kuinka

reagoimme odotuksiamme vastaamattomissa tilanteissa. Löytyykö mielen joustavuutta, kykyä soveltaa, tunnistaa ja käsitellä tilanteen

nostattamia tunteita, nähdä mahdollisuuksia, ajatella luovasti, avartaa näkökulmaa, tarkistella omaa asennetta, uskoa omiin ja muiden kykyihin toimia ja ylipäänsä olla toiveikas ja luottavainen.

Ellen olisi opetellut kohtaamaan ja käsittelemään pettymyksiä sekä irrottautumaan niiden nostattamista peloista, en enää uskaltaisi tehdä mitään työ- saati parisuhderintamalla. Mitäs elämää se sellainen olisi? Mihinkään ryskeeseen kun en vielä ole kuollut, miksi sitten valitsisin kuolla pystyyn jättäytymällä pelkojen vangiksi. Uskon kaikkien meidän pystyvän tähän ja kenellekään se ei ole helppoa. Olen valinnut antaa itselleni uusia mahdollisuuksia ja astua niihin mahdollisimman avoimena.

Kaikki edellä oleva on mielipidetekstiä ja saattaa sisältää paljon kyseenalaistettavaa. Sepä juuri tekeekin elämästä niin mukavaa, että aina voi tutkia lisää, kieputella asioita ja lempeästi haastaa omaa totuuskäsitystään. Rohkenenpa kuitenkin tässä ihan vain omien kokemusteni pohjalta suositella itselläni toimineita niksejä: Nouse sinäkin huumorihissillä odotusten yläpuolelle ja kokeile ensi talvena vähän löysempää pipoa.

#odotukset #pettyminen #itsekkyys #tietoisuus #tietoinenelämä #hallinnantunne