Kehitys toteutuu arjessa

Kaikki arkinen toiminta muovaa meitä. Usein toistamamme ajatukset vahvistuvat ja käyttämämme taidot kehittyvät. Kaikki, mitä arjessamme teemme, vaikuttaa kehityksemme suuntaan.

Mikäli omaan vaikkapa näkökulman vaihtamisen taidon, vasta taidon käyttäminen todentaa taidon olemassaolon. Mikäli en käytä tuota taitoa arjessani, vaikuttaa siltä, että minulla ei koko taitoa olisikaan. Voin itsekin ajan myötä unohtaa koko taidon. Se jää kuitenkin koputtelemaan sisälleni pyytäen ulospääsyä. Voin tuntea epämääräistä tunnetta, että taidan jotenkin toimia itseäni vastaan. Olen ehkä valinnut nähdä asiat tietyllä tavalla ja sisäinen totuuteni koettaa huudella minua katsomaan koko nähtävissä oleva totuus. Näkökulman vaihtamisen taito haluaa valjastua käyttöön.

Voin milloin tahansa tietoisesti valita ottaa minkä tahansa ominaisuuteni käyttöön. Voin valita nähdä itseni ja arkeni koko potentiaalini kautta. Voin milloin tahansa valita nähdä arkisen todellisuuteni. Voin milloin tahansa tietoisesti valita kehittyä.

Kehitys on aina matkalla johonkin suuntaan. Tietoinen ohjaksiin tarttuminen ohjaa kehitystä antoisampaan ja mahdollisuuksia avaavaan suuntaan. Totuuteen ja kehitykseen myönteisesti suhtautuva pysähtelee. Hän pysähtelee arjessaan ja ottaa aikaa havainnoinnille. Hän katsoo laajasti ja hän uskaltaa katsoa myös tarkasti. Kehitystä haluava hakee luonnostaan useita näkökulmia. Niitä löytyy arjessa ihan kaikista asioista. Eri näkökulmien havaitseminen ei välttämättä juuri siinä hetkessä vielä vaikuta valintoihin, mutta se avartaa maailmankuvaa, muovaa käsityksiä, jalostaa asenteita ja vaikuttaa omaan kehitykseen ihan koko ajan.

Tietoiseen valintaan kehittyä liittyy vaivannäkö. Ajoittain on tarpeen haastaa itseään ja ryhtyä toimeen. Kehitys tapahtuu luonnostaan. Silti se kysyy ohjailua ja toimeen tarttumista. Onhan se luonnostaan tapahtuva kehityskin toteutettava, tuotava konkretiaan.

Kehittymiseen kuuluu omien ajatusten haastaminen. "Ajattelen tämän asian nyt näin. Onko minulla vaihtoehtoisia ajatuksia? Onko mahdollista löytää jokin toinen näkökulma? Mihin tämä ajatus johtaa? Olenko tyytyväinen siihen, mihin tämä ajatus on tilannetta tai itseäni kuljettamassa? Haluanko ohjata omaa ajatteluani johonkin muuhun suuntaan?"

Tietoisesti kehittymiseen sitoutunut huomioi omia tunnetilojaan ja asenteitaan, sekä niiden vaikutusta ajatuksiin ja toimintaan. Kehitystä haluava valitsee nähdä mahdollisuuksia ja hän uskoo muutokseen. Hän valitsee muutoksen silloinkin, kun se kysyy ponnistelua. Hän ei luovuta heti, kun olisi nähtävä vaivaa ja haastettava itseään.

Kehittyminen on aina myös epämukavuuden tunteen sietämistä. Siihen liittyy oman epävarmuuden sietämistä. On kieltämättä ikävää löytää itsestään muutoksen pelkoa silloinkin, kun luuli jo olevansa siitä irrallaan. Samassa veneessä kuitenkin olemme kaikki. Jokaisella on kohdattavanaan epämukavuutta ja pelkoja. Ne eivät ole esteitä, niistä voi muovata askelmia.

Jokainen ihminen kompastelee kehitysmatkallaan. Sellainenkin on osa tuota matkaa. Kehittyminen on myös armollisuutta, lempeyttä ja hyväksyntää. Se on pitkämielisyyttä ja se on lepäämään pysähtelyä. Enne kaikkea se on elämän elämistä.

Arki on se tila, johon kehitys heijastuu. Mikäli muutos ei ole mukana arjessa, se on kasvatettavissa osaksi arkea.

Loppujen lopuksi kehittyminen on elämän voiman mukana kulkemista.