Uusien alkujen elämä
Kasvu on luonnollinen osa elämää. Kasvamme fyysisesti tiettyyn pituuteen halusimmepa tai emme ja kehitymme taidoiltamme ilman harjoitteluakin, kunhan vain kasvuympäristö sen mahdollistaa. Kehittyminen kuuluu ihmisenä olemiseen ja elämään yleensä. Tietoinen ote tuo kasvamisenkin teemaan mielekkyyttä. Kehittyminen on muuttumista ja sarja erilaisia vaiheita. Elämä jakautuu myös luontevasti kehityksen kautta peilattuna erilasiin vaiheisiin; "se oli silloin ennen lapsia", "se oli silloin kun vielä söin lihaa", "se oli silloin, kun asuin vielä kotona", "siihen aikaan halusin aina suunnitella kaiken etukäteen" tai "se oli ennen kuin hankin moottoripyörän".
Uusi alku onkin houkutteleva tapa siirtyä pois hankalien asioiden parista suoraan ihannetilanteeseen. Ajatuksen tasolla uusi alku on helppo ratkaisu; jätän pois kaiken prosessoidun ruuan, harrastan enemmän liikuntaa, nukun enemmän ja luovun kaikesta itseni huijaamisesta. Ai että tuollainen uuden alun linjaaminen saakin olon tuntumaan hyvälle! Tosiasiassa mikään ei käytännön tasolla ole tuolloin vielä muuttunut mihinkään suuntaan. Kukaan muu ei hahmota uutta alkua, sillä se on vielä kokonaan pään sisällä, olemassa vain energiana. Miksi uusi alku ei yksinkertaisesti vain ala heti rullaamaan tuon ajatuksissa tehdyn valinnan jälkeen? Onhan valinta jo syntynyt.
Kaikki entinen on edelleen olemassa! Uutta alkua ei voi rakentaa huomioimatta olemassa olevaa. Uusi alku on aina vanhan saneerausta, ei koskaan pelkkää uudisrakentamista. Vaikka mikään ulkoinen tekijä ei olisi entuudestaan olemassa, sinä itse olet! Ajatus uudesta alusta on kuitenkin synnyttänyt jo jotain: sinussa on toive, haave, tavoite, unelma, visio tai jotain näitä vastaavaa. Seuraavaksi tarvitaan ainakin inventaario, suunnitelma, aikataulu ja se kaikkein tärkein: toiminta.
Inventaariossa selvittelet, millaisia välineitä on kasassa uuden alun rakentamiseksi. Mikä kaikki vaikuttaa tilanteeseen? Onko olemassa tiukkaan juurtuneita ajattelutapoja, toimintamalleja, asenteita, toistuneita kokemuksia? Onko identiteettijärjestelmäänkin jo kirjoittautunut jotain, minkä olisi muovauduittava uudelleen uuden alun mahdollistumiseksi? Onko hallussasi tarpeellinen määrä oikeanlaatuisia työkaluja? Onko urakka mahdollista tehdä yksin vai hyödytkö apuvoimista?
Miten kasvu tapahtuu? Mitä muutoksia aiot tehdä? Mitä teet toisella tavalla kuin tähän saakka? Muutos syntyy muuttamalla, kasvu kasvamalla ja kehitys kehittymällä – naiivin yksinkertaista loppujen lopuksi.
Aikataulun suhteen uudesta alusta innostunut tuppaa olemaan yltiöpositiivinen.
Muutokset tapahtuvat toistojen kautta ja jotta jokin asia todella juurtuu omaan arkeen, toistoja tarvitaan paljon. Aikataulu on hyvä asettaa riittävän väljäksi ja huomioida todennäköiset taaksepäin astumiset. Mikäli haluan osata huiskauttaa täydellisen kärrynpyörän vuoden päästä, on tavoitteen saavuttaminen realistisempaa kuin asettaa sama tavoite kahden viikon päähän. Vuosi on kuitenkin pitkä aika ja ilman välietappeja uuden alun rakentaminen alkaa tuntua mahdottomalta tehtävältä. Olen ajatellut kärrynpyörän opettelua kuusi kertaa, olen aloittanut sokerittoman ruokavalion noin 10 kertaa, toteuttanut sitä noin yhden vuoden ajan ja järjestyksessä olevassa kodissa olen asunut useita ajanjaksoja elämäni aikana. Uutta alkua ei siis koskaan ole muodostunut kärrynpyörän osalta, sokerin osalta kerran ja järjestyksessä olevan kodin osalta useita kertoja. Mikään hanke ei aloittanut pysyvästi uutta aikakautta. Toistoja tarvitaan siis vielä rutkasti lisää ja sokerin suhteen olen taas yhden uuden alun äärellä. Makutottumuksia voi muuttaa jo kahdessa viikossa, mutta sen jälkeen alkaa sitten psyykkinen ja mentaalinen muutos, itseni motivoiminen terveysvaikutuksilla ja vanhan toiminnan korvaaminen uudella.
Välitavoitteiden asettaminen motivoi ja antaa onnistumisen tuntemuksia. Alussa välitavoitteita kannattaa laittaa varsin tiheään. Oma ajatukseni ja kokemukseni on, että isompi muutos on meneillään, sen pienempiin aikajaksoihin se kannattaa pilkkoa. Jokaisella on omanlainen muutospolku ja on hyvä tuntea ja tunnustaa se, jotta muutos on aidosti mahdollinen.
Mielestäni on loppujen lopuksi elämäntapavalinta oppia, kehittyä, oivaltaa, tehdä toistoja ja juurruttaa omaan arkeen rakentavia muutoksia. Oman elämän toteuttaminen omien arvojen, oman sisäisen todellisuuden mukaan luo tasapainoa ja mahdollistaa onnellisuuden kokemuksia. Sisäinen todellisuuskin on orgaaninen kokonaisuus, joka muuttuu ja jota voi muuttaa. Niinpä arkikaan ei voi pysyä samana, vaan kunkin hetken synkronismi kysyy jatkuvaa pulssilla oloa. Muutos yksinkertaisesti kuuluu elämään ja kehittyminen ihmisyyteen.
Onko tuttavapiirissäsi Joku, joka aina toistaa samoja fraaseja, käyttää samoja esimerkkejä, kertoo samoja tarinoita, toistaa samoja valintoja, kulkee samoja reittejä, hankkii aina samat elintarvikkeet ja on muillakin tavoin erittäin kiinnittynyt omiin rutiineihinsa? Hänelle kasvaminen voi olla vaikeaa. Kasvuun tarvitaan sopivat kasvuolosuhteet. Ihmisessä ne voisivat muodostua ainakin näistä: joustava mieli, toimiva muisti, hyvä itsetuntemus, epävarmuuden sieto, rehellisyys, rohkeus ja kyky kohdata ja käsitellä tunteitaan.
Mistä ihan ensimmäiseksi voit tunnistaa muutoksen tarpeen? Mikä sinulla yleensä käynnistää tarpeen kasvaa? Minulla se voi olla jonkin asian äärellä
epämääräinen epämukavuuden tunne
toistuvat ajatukset, että tämä ei nyt toimi, jokin mättää
asian pyöriminen mielessä jatkuvasti
aiemmasta poikkeavat tunnereaktiot
lisääntyvässä määrin heräävät ideat vaihtoehtoisesta tavasta toimia
ärtyisyys
välttely
empiminen
huolestuminen, jännittäminen tai muu pelkopohjainen tunne
Mikä sinulla voi käynnistää halun tai tarpeen kasvaa?
