Please reload

Viimeaikaiset

Ollakseni mummonakin kylläinen pissaan Itämereen

21.4.2017

 

Vapaaehtoisia eläkkeitä piti vielä muutama vuosi sitten ehdottomasti hankkia, mikäli aikoi olla kunnollinen, vanhuuden päiviään vastuullisesti ajattele kansalainen, joka ei vanhanakaan jätä itseään muiden elätettäväksi. Hiljattain kuulin, ettei olekaan viisasta sijoittaa vapaaehtoisiin eläkkeisiin. Mikäli haluaisit käyttää äkillisen taloudellisen puutostilan johdosta eläkesäästöjäsi jo aiemmin, ei käteen jäisi erilaisten sanktioiden ja verojen jälkeen juuri mitään.  Eläkkeitä myyvät tahot sijoittavat rahoja ja tällä yritysten kaatumavauhdilla nuo sijoitukset tuntuvat kaikkea muuta kuin varmoilta. Hallituksen ratkaisut tukea vanhaa teoriaa siitä miten raha menee rahan luokse, ei rohkaise uhraamaan omia, ainakin toistaiseksi vähäisiä ropojaan sijoitustoimimaan. Lisäksi ennenaikainen ilo varhaisemmasta eläkkeelle jäämisestä on ehdottomasti harhaista, sillä eläkeikä nousee samaa tahtia säästetyn potin kanssa. Porkkanaa nenän edessä kannatteleva keppi vain pitenee sitä mukaa kun ikää tulee mittariin lisää. Ei siis vapaaehtoista eläkettä. Mitä ihmettä siis tehdä varmistaakseen vanhuutensa leipä? 

 

Asunnon voisi ostaa, mutta mitäs kun on lähtenyt ”downshiftaamaan” ja vähentänyt työntekoaan. Ei ole halua sijoitusasuntoon, ehkäpä siis  asumisoikeusasuntoon. Asumisoikeussysteemi on rakennettu niin, että kulut nousevat koko ajan, suuria lainoja lankeaa maksettavaksi ja oman asuntolainan lyhentämisen sijasta lyhennän asumisoikeusasuntoja omistavan yhtiön lainoja koko ajan kasvavien asumiskustannuksiemme kautta. Ei sekään vaihtoehto oikein innosta.  

 

Sukanvarteen säästäminen on epävarmaa, sillä valuutta vaihtuu varmaan ainakin kertaalleen elämäni aikana ja setelit kelpaavat pian enää patjan täytteiksi. 

 

Olen ajatellut elää 100-vuotiaaksi. Tällä hetkellä todennäköisin tapa elättää itseni viimeisten 20 elinvuoteni aikana, jotka siis mahdollisesti voin jo viettää eläkkeellä tai ainakin poissa työelämästä, on keräilytalous. Tuolloin Suomen ilmasto on varmaan jo lämmennyt sen verran että voin hyvin asua teltassa, kerätä aamiaiseksi mangot leiripaikkaani ympäröivästä hedelmäpuumetsiköstä ja kokoontua sen jälkeen muiden ikätovereideni kanssa tammikuiselle rantahietikolle muistelemaan lapsuuden lumisia talvia ja itikoiden ininää tulvillaan olleita kesiä. Lounaan nautimme läheisistä puskista ja mikäli oikein onnistaa, saatamme löytää psykedeelistä tunnelmaa luovia sieniä ja taivumme mitä loistokkaimpiin jooga-asanoihin. Elämäntapaintiaaneina saatamme jopa ylittää sadan vuoden rajapyykin.  

 

Turvatakseni vanhuudenpäivät taidankin ostaa tänään juustoa, heittää sekajätteisiin kaikki kotitalouden jätteet ja ajaa omalla autollani Helsingin keskustaan ostamaan espanjalaisia appelsiineja! Ensi  kesänä pissaan Itämereen. 

 

 

 

Tykkää
Please reload

Etsi aiheita