Please reload

Viimeaikaiset

Elämällä oppien

28.4.2017

 

Pompsahti päähäni kysymys: Mikä minua on tässä elämässäni eniten kasvattanut? Millaiset ihmiset ja tarkalleen ketkä ovat minua eniten opettaneet? Moni kertoo siitä miten vaikeudet ovat opettaneet eniten ja miten ne ihmiset, jotka ovat olleet hankalimpia, ovat opettaneet eniten. Itse en voi jättää totuutta noin yksipuoliseksi. Ainakin minun kohdallani totuus taitaa olla hiukan monisyisempi.  

 

Tuumin, että olisivatkohan eniten kuitenkin opettaneet ne ihmiset, joita kohtaan minulla on ollut eniten tunteita ja jotka puolestaan ovat kohdistaneet minuun eniten tunteita. Olisivatkohan eniten opettaneet ne ihmiset, joiden kanssa olen toiminut kaikkein eniten, viettänyt eniten aikaa. Ovatko opettaneet ne ihmiset, joiden kanssa on puolin tai toisin tai puolin ja toisin pitänyt hiukan venyä, siirrellä omia rajoja.  Ei tuntuisi totuudelle suopealta ajatella niin, että vain ne ikävät kokemukset ja tuntemukset olisivat opettaneet ja kasvattaneet. Kyllä opettavia ja kasvattavia ovat myös kaikki ne hienot, mahtavat, yltiöpäisen ihanat tunnelmat ja kokemukset! Ne näyttävät erilaisia alueita itsestä ja toisista, tästä koko maailmasta ja elämästä.  

 

Onnikin voi opettaa. Vai voisinko muka kirkkain silmin väittää, ettei maailmaani avarra tuntea suunnatonta rakkautta toista ihmistä kohtaan? Tai etteikö näkökulmiini vaikuttaisi tuntea valtavaa lämpöä ja välittämistä lapsiani kohtaan. Avartaa ja opettaa siis  mitä ilmeisimmin kaikki, mikä tuntuu.  Se, mikä tuntuu sydämessä ja koskettaa eniten saattaakin siten myös opettaa eniten.  

 

Kasvattavia tuntemuksia, niitä sydäntuntoja, kuten rakas kummityttäreni niitä nimittäisi.  

Tykkää
Please reload

Etsi aiheita