Please reload

Viimeaikaiset

Käsijarru päällä parisuhteessa

8.10.2017

 

Hupsis! Kohdalle osuu yllättäen se ihana, pakahduttava tunne, josta on aina uneksinut.

Rinnalle löytyy ihana ihminen, yhteinen taival lähtee rakentumaan vahvalle

tunteelle ja onnen avaimet ovat vankasti kädessä. Suhteen toimimisen eteen tullaan tekemään aivan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Kaikki onnistuu, sillä rakkautta riittää ja toinen on ilman epäilyksen häivääkään juuri se oikea loppuelämän kumppani.  Vaan  miksi ihmeessä tuon huikean tunteen äärellä oleminen ei sitten aina olekaan niin helppoa?

 

 

Toiselle avautuminen voi pelottaa. Kuinka paljaana uskaltaa toisen edessä olla, kuinka rohkeasti antautua rakkauteen? Aiemmat kokemukset nousevat varjostamaan kohtaamista. Moni meistä on saanut siipeensä rakkauden tähden ja on rakentanut ympärilleen suojamuurin. Turvallisuushakuisuus houkuttaa ja säätelee minkä verran itsestämme toiselle paljastamme. Muurien rajaamassa tilassa todellisuuskuva kuitenkin vääristyy ja toiselta piilotellessa jää paljon asioita näkymättömiin itseltämmekin. Suojan takaa eläminen ja rakastaminen alkaa muodostua väistämättä suhteen jarruksi. Suhteeseen tulee luotua jännitteinen ja epäluonnollisesti kontrolloitu asetelma. Rakkaudelle muokkautuu kanavaverkosto, jota pitkin se mennä liruttelee sitä mukaa kun sallitaan. Omana itsenä olo on tullut myös rajattua ja vapaus ei enää toteudu. Jarru päällä matkanteko on alkanut hankaloitua. 

 

Matkaa voivat mutkistaa myös monenmoiset ajatusesteet. Luodaanko ajatuksilla mahdollisuuksia vai mahdottomuuksia, tunnistetaanko suhteessa vaikuttavia säännöstöjä, odotuksia ja toiveita? Puhutaanko niistä rehellisesti, jaetaanko niitä, kuullaanko toista? Entä minkä verran opitut,

ulkoa heijastuvat mallit työntyvät suhteen arkeen? Toimiiko jarruna jatkuva pyrkimys välttää virheitä ja pysyä varmalla reitillä? Tiedostetut ja tiedostumattomat toiveet vievät tilaa tärkeimmältä eli yhdessä olemiselta, yhdessä kokemiselta ja toinen toisensa todellisiin olemuksiin koskettamiselta. Rakkaus alkaa hiljalleen peittyä tuntumattomiin ja jarru painuu yhä tiukemmin pohjaan. Vaivihkaa voidaan menettää kosketus toiseen, suhteen todellisuuteen ja jopa omaan itseen. Kysyy sitoutumista saada suhde kuntoutettua. Liikkeelle voi lähteä vain itsestään. Vain omaan itseen voi vaikuttaa suoraan. Suhteeseen vaikuttaminen tapahtuu itsen kautta, itseä tutkien ja omasta aidosta itsestä käsin toista lähestyen. Aito läsnäolo on reitti rakkauteen. Terveellisessä rakkaussuhteessa kumpikin voi kokea olevansa ainutlaatuinen persoona ja yhteinen suhde on tila, jossa molemmat voivat toteutua vapaasti omana itsenään. Rakkaus elää ilossa, leikissä ja nautinnossa, mahdollisuudessa toteutua ihmisenä, antaa ja vastaanottaa rakkautta. 

 

Aitoon läsnäoloon kuuluu voida esittää havaintojaan ja ilmaista tuntojaan. Toisen kohtaaminen rakkaudesta käsin luo sallivaa ja luottamusta kasvattavaa ilmapiiriä. On viisautta erottaa kommentoidaanko toisen persoonaa vai toimintaa. Henkilöön kohdistuva arvostelu romuttaa ja rikkoo. Rakkaudellinen palautteen antaminen ja saaminen toiminnasta sen sijaan on avoimuutta ja luo kummallekin mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä ja kehittää yhdessä suhdetta. Turvallisessa rakkauden ilmapiirissä voi paljastaa vielä suuntaa hakevat ajatukset ja herkimmät tuntonsa. Niiden äärellä rakkaus olla hellä ja kunnioittava. On suuri kunnia olla läsnä toisen näyttäessä aitoa itseään. Se ei tapahdu vaatimalla, vain luomalla turvallinen, rakkaudellinen ja aitoutta tukeva tila. Sallivuus elää pienissä sanoissa, teoissa, ilmeissä, eleissä, reaktioissa ja aistittavissa tunteissa. Toisen arat paljastukset itsestään ovat pyhiä ja rakkaudellinen kumppani varjelee niitä pehmein käsin aarteina, ei koskaan aseina. Aidon, kypsän rakkauden vaikutuksessa muurit sulavat ja jarrut käyvät hiljalleen tarpeettomiksi. Rakkaus suuntautuu itseen ja toiseen, sitä jaetaan ja siitä ammennetaan yhdessä. 

 

Rakkauden toteutuminen arjessa kysyy tuntemisen lisäksi hyväksyntää ja kunnoitusta. Ihmisillä on luonnostaan erilaiset rytmit toiminnassaan ja erilainen tahti edetä parisuhteessa. Toisella avautuminen voi tapahtua hitaasti silloinkin, kun erityisiä jarruja ei matkassa ole, oma rytmi vain on verkkaisempi kuin toisella. Ihmiset ottavat myös luonnostaan vastuuta eri tavoin. Vastuun jakautuminen kutakuinkin tasan on tärkeää

luottamuksen ja suhteen tasapainon kannalta, tapahtuipa vastuuseen kasvaminen sitten hissukseen tai nopeasti. Toisen valinta jäädä sivuosaan tai ottaa toista enemmän vastuuta suhteesta lähtee sekin vääristämään suhteen dynamiikkaa. Arjessa tehdään jatkuvasti valintaa rakentaako vai tuhotako. Passiivisuus ja vastuun kaihtaminen on tuhoavaa, passiivisagressiivista eri suuntaan vetämistä. Liiallinen vastuun ottaminen voi olla  uhrautumista, toisen tilan viemistä ja vallan halua  tai vaikkapa tarvetta ansaita rakkautta suorittamisen kautta. Riittää, että käsijarru on päällä edes toisella osapuolella ja sekin jo hidastaa kummankin matkaa, tekee taipaleesta raskaan kulkea. 

 

Mitkä voimat ohjaavat suhteen osapuolia? Toimitaanko pelosta vai rakkaudesta käsin? Ollaanko valmiita ylipäänsä tunnistamaan ja kohtaamaan pelkoja? 

Mitä tapahtuu, jos vapautan käsijarrun?

Mitä jos törmään? 

Mitä jos muutun?

Mitä jos toinen muuttuu?

Mitä jos suhde muuttuu?

Ehkäpä voisi jo faktana hyväksyä sen, että kaikki muuttuu joka tapauksessa ja ihan koko ajan. Maailmankaikkeuden anatomia vain on sellainen, energia on

luonnostaan koko ajan liikkeessä. Vastavirtaan on raskasta uida ja jarrut päällä on paha edetä. Kukaan ei pysty pysäyttämään muutosta ja täysin hallitsemaan elämän tai ihmissuhteiden kulkua. Keskittymällä hallinnan lisäämiseen keskittyy rakentamaan epärealistista vallan tunnetta. Hallinnan tarve voi huomaamatta hiipiä itsen ylenmääräisen kontrolloimisen lisäksi tarpeeseen hallita myös toisen ihmisen valintoja, ajatuksia ja tunteita. Silloin ei enää ongelmana olekaan vain jarrut päällä eteneminen vaan vauhdissa tieltä suistuminen. Puskemalla ja kiirehtimällä voi vauhdittaa toimintaa, rakkautta ei.  Parhaallaakaan onnella vauhtiveikoille ei käy hyvin, sillä vaikka suuremmilta ruhjeilta välttyisikin, matka ei etene tavoiteltuun suuntaan vaan päätyy ulos tieltä ja ryskeellä pöpelikköön. 

 

Jarruttelun ja puskaan päräyttelyn sijaan lienee parasta antaa myöten luonnolliselle rytmille, opetella kohtaamaan itsensä, tunteensa ja toinen ihminen aidosti ja paljaasti, pelot tunnustaen, läpi eläen ja sitä kautta niistä riisuutuen. Rakkaus on leikki, jota on kaikista mukavinta leikkiä ilman käsijarrua - tai lisäkaasuja - ihan luontaisella tempolla eläen. Hienointa on, kun suhde tarjoaa kummallekin mahdollisuuden tulla yhä täydemmin omaksi itsekseen. Rakkaus kantaa ja siinä on sisäänrakennettuna viisaus. Sen voi kuulla vaikkapa hölläämällä vähän sitä käsijarrua ja olemalla paikalla.   

 

 


 

Tykkää
Please reload