Please reload

Viimeaikaiset

Myötätunto on supervoima!

3.12.2019

Ihminen omaa huikeaa tunnepotentiaalia. Tunteet viestivät, ohjaavat, synnyttävät ja säätelevät toimintaa. Ne antavat voimaa ja sisältöä elämään. Ne tekevät meistä inhimillisä olentoja. Yksi kehittyneimmistä tunnetaidoistamme on myötätunto. 

 

Tunnetuin ja yksinkertaisin selitys myötätunnolle on 'kyky asettua toisen asemaan'. Puhutaan myös myötäelämisestä. Myötätunto on tosiaan paljon enemmän kuin looginen päättelyketju tai ilmiön rationaalinen hahmottaminen. Siinä on kyse toisen ihmisen tilanteen ja tunteiden tunnistamisesta, kohtaamisesta ja niiden hyväksymisestä. Myötätunto on halua auttaa toista ihmistä omaa etua ajamatta, hänen itsensä vuoksi. Se antaa toiselle ihmiselle tunteen omasta tärkeydestä.

Myötätunnon kokemukseen tarvitaan ainakin:

- halu ymmärtää

- kyky ymmärtää

- aito kiinnostus  

- toisen ihmisen arvostaminen

- vastuuntuntoa

- halu tukea ja auttaa toista

- valinta pysähtyä asian äärelle

- kyky tuntea ja tunnistaa tunteita

- kyky välittää toisesta ihmisestä

- näkökulman vaihtamisen kyky

- inhimillistä välittämistä

- valinta toimia

Myötätunto on tavallaan toisen ihmisen kokemuksen simulointia omassa olemuksessamme. Se on valinta nähdä hieman vaivaa toisen ihmisen eteen paneutuen hänen tilanteeseensa ja tuntemuksiinsa.  Tuntuma toisen olotilaan voi tulla oman tunnekokemuksen kautta tai se voi olla toisen tarpeiden tunnistamista. Voimme jossain määrin tuntea toisen ihmisen tunteita tai ainakin ymmärtää, millaisia tunteita hänellä on. Tunteet jättävät meihin aina muistijälkiä. Toisen tunne voi laukaista itsessä reaktion ja alkaa ohjaamaan toimintaa. Kehittyneet tunnetaidot auttavat olemaan tempautumatta mukaan omaan ensireaktioon. Myötätuntoon kuuluukin terveiden rajojen tunnistaminen; missä kulkee minun vastuuni, missä toisen, mikä on minun tunteeni, mikä hänen, mikä on minun tarpeeni ja mikä hänen.

 

Terveet rajat pitävät myötätunnon osoittamisen selkeänä ja emme uppoudu toisen kokemukseen, vaan säilytämme sopivan etäisyyden ja perspektiivin. Auttaa ja tukea voi vain pysymällä omassa voimassaan, ei upottautumalla toisen tunteisiin ja ajatuksiin sisälle.  Myötätuntoa ei ole

ulkopuolisten tekijöiden haukkuminen ja syyllistäminen. Myötätunnon syvyyttä ei mittaa se, kuinka vahvasti myötätunnon tarjoaja tuntee toisen tunteet tai kuinka voimakkaasti tilanne häneen vaikuttaa. Myötätuntoa voi ainoastaan mitata se, kuinka paljon tuen tarjoaminen auttaa sen saajaa. Myötäelämiseen riittää sekin, että hän tietää omien tunteidensa kohtaamisen myötä, miltä tunteet tuntuvat. Toki on inhimillistä tuntea itsekin tunteita toista tukiessaan. Tilanteessa kysytään joka tapauksessa viisautta, herkkyyttä ja kykyä pysyä tilanteessa hieman sen ulkopuolella, jotta on mahdollista pitää huomio toisen ihmisen auttamisessa.

 

Omat vastaavanlaiset kokemukset tuovat myötätuntoon syvyyttä. Omat tunnekokemukset tuovat myös herkkyyttää toisen tilanteen tunnistamiseen. Emme silti tarvitse samanlaista tai vastaavaa kokemusta voidaksemme kokea ja osoittaa myötätuntoa. Riittää, että tunnistaa toisen käyvän läpi jotain, minkä äärellä hän hyötyisi tuesta tai haluaisi jakaa ilonsa jonkun kanssa. Vai mitä mieltä olet? 

 

Myönteisetkin tuntemukset voidaan myötäelää tuntien aitoa iloa toiselle tapahtuvista hyvistä asioista. Mikäli tunnistat toisen ihmisen onnen äärellä kateutta tai jotain muuta myötäiloa estävää tunnetta, on paikallaan kohdata nuo tuntemukset itsessään ja ottaa ne käsittelyyn. Toisen ilo ei ole koskaan minulta pois. Toisen onnesta iloitseminen on kypsyyttä ja ilon jakaminen on erittäin energisoivaa!

 

 Iloakin voi myötäelää

 

Myötätunnossa tärkeää on sen tunnistaminen, että kyse on toiselle ihmiselle siinä hetkessä jostain tärkeästä. Mitä tärkeämpi jokin asia meille ihmisille on, sitä enemmän sillä on meihin vaikutusta. Kaikista toisen ihmisen taustoista emme voi tietää, eikä tarvitsekaan. Ihmisen elämässä on voinut olla sarja tilanteita, joista kertyy kuormaa. Jonkin näennäisesti pienen asian juuret voivat olla syvällä ja laukaista esiin vahvoja teemoja.  Toisen ihmisen kokemusta ei voi koskaan lähteä mittaamaan tai arvottamaan. Olennaista on se, millainen hänen kokemuksensa siinä hetkessä on ja mitä hän tunteidensa keskellä tarvitsee.

 

Myötätunto ei ole valmiita vastauksia ja ratkaisumalleja. Se ei ole toisen puolesta tekemistä, ongelman poistamista tai vastuun ottamista toisen ihmisen elämästä. Se ei liioin ole toisen tunteiden kieltämistä tai arvottamista, samaa mieltä olemista tai toisen mielialan kohottamista. Nuo ovat jo keinoja koettaa ratkaista tilannetta.

 

On tärkeää tunnistaa, kenen tarpeisiin lähdet myötätunnon äärellä  vastaamaan, mistä motiivista käsin toimimaan. Toimitko välittömien impulssien mukaan vai pysähdytkö kuulostelemaan, mistä toinen ihminen todella nyt hyötyisi? Muistatko kysyä hänen näkemystään vai otatko ohjat käsiisi? Silloinkin kun ihmisellä on tuen tarve, on hänellä edelleen täysi itsemääräämisoikeus omiin valintoihinsa. Hänellä on oikeus valita, millaista tukea hän ottaa vastaan tai ottaako ollenkaan. Ihmisellä voi olla jo ratkaisut olemassa, hän ehkä kaipaa vain jonkun rinnalleen voidakseen purkaa tunteitaan ja kokeakseen kaipaamaansa ymmärrystä. Voimme toki tilanteen myötä yhdessä päätyä johonkin tilannetta ratkaisevaan toimintaan, mutta se on sitten jo eri asia, toinen vaihe.  Myötätunto on tuen antamista, jotta toinen voi ottaa vastaan tunnettaan, ammentaa voimaa kohdata elämäänsä ja tehdä omia valintojaan. 

 

Myötätuntoinen toiminta vastaa tuen tarpeeseen. Myötätuntoon suoraan liittyvää toimintaa on pysähtyminen, kuunteleminen, keskittyminen, asian ajattelu, lisäkysymysten tekeminen, myötätunnon ilmaisu sanoin, viereen istuminen, halaaminen, kädestä pitäminen, nenäliinan antaminen tai vain oleminen. "Olen tässä, anna tulla." Myötätunnon tilaan asettuva valitsee laittaa toisen ihmisen tunteet ja tarpeet siinä hetkessä etusijalle. Annamme tukea, ymmärrämme, tuemme ja olemme läsnä, mutta emme ilman yhteistä sopimusta lähde ratkaisemaan ongelmaa. 

 

Aito myötätunto on vastikkeetonta. Myötätunnon vastaanottajalla ei ole velvollisuuksia myötätunnon tarjoajaa kohtaan.  Kenelläkään ei ole velvollisuutta edes kiitollisuuteen. Usein kuulee paheksuttavan ihmisiä, jotka eivät automaattisesti ole kiitollisia heihin kohdistetuista tukitoimista. "Autan sinua, sinun kuuluu siis olla kiitollinen ja ottaa sinulle annettu apu vastaan." Tässä on kyse vallankäytöstä. Inhimilliset aarteet eivät sisällä ehtoja. Kehittynyt myötätunto ei tee toisesta toiminnan kohdetta, ei ota häneen nähden ylemmän roolia, eikä velvoita toista toimimaan omien toiveiden mukaisesti. Myötätunnosta voi  kehittymättömissä käsissä tulla ase, keino hallita ja täyttää "auttajan" omia tarpeita. Auttamisen lähtiessä puhtaista motiiveista se on kaunista, aitoa ja inhimillisesti arvokasta.

  

 

Myötätuntoa voi kohdistaa myös itseensä, tällöin kyse on itsemyötätunnosta. Sen vastakohtana voisi pitää ankaruutta ja vaativuutta itseä kohtaan. Mikäli tunnistat itsessäsi toistuvasti tuollaista tiukkaa mielen sisäistä puhetta, voisi olla hyvä tuumia itsemyötätunnon lisäämistä. On luonnollista kehittää omia valmiuksiaan ja jalostaa myötätunnon taitojaan – myös itseään kohtaan.

 

Miten myötätuntoa voi kehittää? Ensin on pysähdyttävä asian äärelle. Ei väistämistä, pakenemista, vaan kohtaamista. Havainnoi, antaudu tuntemaan, keskity ymmärtämään, kysy, ole vuorovaikutuksessa ja kuuntele. Ole läsnä tilanteessa. Rohkeutta kohdata tunteita toki tarvitaan ja rohkeus kasvaa sitä käyttämällä. Itseltääänkään ei ole kohtuullista vaatia liikaa. Monista pienistä liikahduksista kasvaa ajan kanssa suuria askeleita ja pienenkin askeleen myötä on joka tapauksessa pidemmällä kuin ennen sitä. Myötätunnon taitojen kehittämisen voi aloittaa vaikkapa kohtaamalla omia tunteitaan. Keskittyminen havainnoimaan omaa tunne-elämää avaa paljon. Anna nousemassa olevan tunteen tulla ja tuntua pyrkimättä säätelemään tai ohjailemaan sitä. Tutki tunteitasi; miltä ne tuntuvat kehossa, millaisia ajatuksia niiden yhteydessä nousee ja kuinka voimakkaina ne kulloinkin tuntuvat. Liittyykö tunteeseen muitakin tunteita? 

 

Meillä kaikilla on tarve tulla huomioiduksi, hyväksytyksi, ymmärretyksi, kunnioitetuksi ja tarve kuulua joukkoon. Myötätunto on keino osoittaa arvostusta, inhimillistä välittämistä, epäitsekkyyttä ja rakkautta. Annat aina jotain arvokasta antaessasi aikaasi ja huomiotasi. Inhimillisyyden kehittyessä ihmisyys kehittyy, syntyy lisää inhimillistä toimintaa. Sellainen raivaa esteitä, luo voimaa, luo luottamusta, avaa mahdollisuuksia, vahvistaa yhteenkuuluvuutta, vahvistaa itsetuntoa, rikastaa ihmisyyden kokemusta. Myötätuntoisen toiminnan aktiivinen harjoittaminen ja jatkuva kehittäminen on iso osa henkistä kehitystämme. Se myös syventää yhteyttä itseemme ja toisiimme. Sillä on vaikutusta yksilötasolla ja sitä kautta vaikutusta koko ihmiskuntaan.

 

Välinpitämättömyys on väkivaltaa. Välinpitämättömyys on voimakas viesti siitä, että toisen ihmisen kokemuksella ei ole merkitystä.

Välinpitämättämyydessä on itsekkyyttä ja siinä on kyse vallan käytöstä. Terve itserakkaus sen sijaan on omien rajojen tunnistamista ja pienen etäisyyyden pitämistä toisen tuskan äärellä. Varsinainen itsekkyys  on epäluonnollista, tavallaan häiriökäyttäytymistä, jossa on kilpailua, oman aseman vahvistamista, kehittymättömyyttä, aikuisella tietoista valintaa ja tunnetasolla toisista eristäytymistä. Se on aina pelkopohjaista. Itsekkäitä ihmisiä saatetaan edelleen pitää menestyneinä ja vahvoina. Itsekkyys on kuitenkin pelon hallinnan keino. Jatkuvasti pelkäävä ihminen ei voi olla aidosti vahva, sillä pelko hallitsee häntä ja hänen toimintaansa. Pelot – kuten muutkaan tunteet – eivät katoa mielen valinnan kautta. Pelkojaan voi milloin tahansa valita kohdata ja alkaa käsitellä ja sitä kautta vapautua niiden vallasta. Itsekästä toimintaakin voi ymmärtää ja pelkojen ohjaamaa ihmistä kohtaan tuntea myötätuntoa. Silti itsekästä toimintaa ei tarvitse hyväksyä, eikä hallintapyrkimyksiin alistua. Myötätunnon ei tarvitse venyä yli terveellisten rajojen. 

 

"Minä ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Olen tässä". Maailma muuttuu sitä muuttamalla. Meistä jokainen voi luoda maailmaan lisää inhimillisyyttä. Haastankin meidät jokaisen pysähtymään myötätunnon äärelle aiempaa hiukan useammin ja hiukan pidemmäksi aikaa. Pienistä hetkistä kasvaa isoja asioita. Myötätunto on supervoima, jonka meistä jokainen voi aina uudelleen ja uudelleen ottaa käyttöönsä!

 

 

Tykkää
Please reload